Viides päivä

Sain tänään nukkua normaalia pidempään, mutta silti päivä tuntui tooosi pitkälle. Sunnuntait ovat meillä pääosin lepopäiviä, joten luppoaikaa on, ja aikaa ajatella syömistä. Huomasin tänään, että vaikka olo on parempi eikä nälkä ole niin kova, niin silti tekee hirveästi MIELI ruokaa. Sorruinkin tänään, sillä yhden sallitun kananmunan sijaan söinkin kaksi. No, ei ollut kuitenkaan kovin kaamea retkahdus. Olen huomannut sen, että minulle syöminen on ollut ajanvietettä ja myös tunteiden käsittelemiskeino. Esimerkiksi stressaavan päivän jälkeen olen saattanut rauhoittaa itseni syömällä. Ihan hyvä huomata tällaisiakin asioita tulevaisuutta ajatellen. Ja onhan se totta, olen myös kulinaristi. Selailinkin tänään reseptejäni ja odotan aikaa, jolloin voin taas itsekin syödä ihanaakin ihanampaa TERVEELLISTÄ ruokaa. Ehkä määrä pitääkin korvata vastaisuudessa laadulla. Haaveilen siitä, että tekisimme koko perhe vaikkapa juuri sunnuntaisin yhdessä ihania aterioita, jotka nauttisimme kiireettä ja aterioinnin jälkeen vaikka ulkoilisimme yhdessä. Mutta nyt minun täytyy tyytyä kokkailemaan muille ja nautiskella itse vain noista Cambridge-pirtelöistä. Pitää vain sinnitellä, palkinto tulee aikanaan. Soitin siskolleni tänään ja hän tsemppasi minua kovasti, mkä on tietysti tosi ihanaa.