Aamulla herätessäni minulla ei ole yhtään nälkä. Ajattelen pessimistisesti, että vasta yksi päivä takana. Vaaka näyttää kuitenkin vähemmän kuin eilen, joka piristää.
Juon pari lasia vettä, ja heti tulee kuvottava olo. Jotenkin tuo vedenjuonti tökkii (vettähän pitää juoda n. 2,5 litraa päivässä). Juon mangopirtelön hitaasti ja hartaudella ja hetkeksi minulle tulee nälkäinen olo, joka kyllä pian häipyy. Olo on ihan hyvä, ei ole edes ärtynyt olo. Taas pessimistisesti ajattelen, että huomenna voikin olla ihan kaamea olo, kolmannen päivän kun pitäisi olla kaikkein pahin.
Töissä menee ihan hyvin, paitsi että on kurniva nälkä. Päivällisen syön jo puoli neljän aikoihin, koska en pysty enää juomaan enempää vettä. Nukun taas 1,5 tuntia, enkä meinaa jaksaa nousta. Minun pitää kuitenkin siivota, koska huomenna on tulossa vieraita. Saapahan ajatukset hetkeksi pois nälästä. Päivän viimeinen ateria on kuitenkin jo klo 19.30.
Veden juominen tekee oksettavan olon, ja vatsa on ihan kuralla. Mulla on kyllä harmillisesti samaan aikaan antibioottikuuri päällä, joten en osaa sanoa, johtuvatko vatsaoireet dieetistä vai noista lääkkeistä.Olo on aika hutera, ja odotan kauhulla huomista. Mielikin ajattelee vaarallisesti liian pitkälle, ja kauhistelee, että jos joudun olemaan vaikka kuukauden ilman oikeaa ruokaa.Vaikka pitäisi ajatella vain viikko kerrallaan.
Mies ei ole kovin kannustava, mikä harmittaa. Mutta se piristää ja jännittääkin, kun ajattelee, että minkähän näköinen sitä on sitten hoikkana. Tunnistaakohan sitä enää itseään. Kymmenisen vuotta on mennyt painon kanssa tuskaillessa, nuoruus on vaihtunut aikuisuudeksi. Mitä ihania vaatteita voikaan pitää sitten hoikempana; mekkoja, hameita, jes!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti