Seitsemäs päivä

Eka viikko alkaa olla lopuillaan. Olipa ptkä viikko! Nää pari päivää ovat kyllä olleet vaikeita, on tehnyt aivan kamalasti mieli oikeata ruokaa...tänään melkein sorruin ostamaan lihapasteijoita. Koska tarve okean ruoan syömiseen on niin kova, niin sovimme valmentajani kanssa tänään, että jatkan tästä eteenpäin neljällä pussilla (puuro, 2 keittoa ja yksi pirtelö) sekä 200 kcal päivässä. Eli 100 kcal saa tulla proteiinista (esim. liha, tonnikala, katkarapu, kananmuna, raejuusto, broileri) tms ja sitten toiset 100 kcal kasviksista. Voi vitsi, että olin onnellinen! Mä saan taas syödä! Suuntasin heti valmentajan luota ruokaostoksille. Hieman jäi mietityttämään se, että maksan viikon pusseista 84 euroa ja sen lisäksi kauppaan meni toiset 80 euroa, eli kamalan kallistahan tämä on. Tuli vain mieleen, että tuolla 80 eurolla, minkä laitan pusseihin, saisi jo aika paljon oikeatakin ruokaa ostettua.

Oma vaaka näytti tänä aamuna 4 kiloa vähemmän kuin viikko sitten, mutta vlamentajan vaakan mukaan paino on pudonnut "vain" 2,4 kiloa. Tietty punnitsemisajankohdallakin on eroa ja se, että kotona punnitsen ilman vaatteita ja valmentajalla vaatteet päällä.

Kärttyinen olo. Jospa se helpottaa huomenna, kun saa syödä oikeatakin ruokaa.

Kuudes päivä

Ensimmäinen viikko alkaa olla lopuillaan....vasta ensimmäinen viikko! Tämä päivä on ollut kyllä haastava. Paino ei ollut eililsestä laskenut ja päivällisellä teki aivan kamalasti mieli muun perheen syömää lasagnea...tuntuu aivan kahelilta, ettei saa syödä oikeaa ruokaa. No, ei se auta kuin kestää...

Viides päivä

Sain tänään nukkua normaalia pidempään, mutta silti päivä tuntui tooosi pitkälle. Sunnuntait ovat meillä pääosin lepopäiviä, joten luppoaikaa on, ja aikaa ajatella syömistä. Huomasin tänään, että vaikka olo on parempi eikä nälkä ole niin kova, niin silti tekee hirveästi MIELI ruokaa. Sorruinkin tänään, sillä yhden sallitun kananmunan sijaan söinkin kaksi. No, ei ollut kuitenkaan kovin kaamea retkahdus. Olen huomannut sen, että minulle syöminen on ollut ajanvietettä ja myös tunteiden käsittelemiskeino. Esimerkiksi stressaavan päivän jälkeen olen saattanut rauhoittaa itseni syömällä. Ihan hyvä huomata tällaisiakin asioita tulevaisuutta ajatellen. Ja onhan se totta, olen myös kulinaristi. Selailinkin tänään reseptejäni ja odotan aikaa, jolloin voin taas itsekin syödä ihanaakin ihanampaa TERVEELLISTÄ ruokaa. Ehkä määrä pitääkin korvata vastaisuudessa laadulla. Haaveilen siitä, että tekisimme koko perhe vaikkapa juuri sunnuntaisin yhdessä ihania aterioita, jotka nauttisimme kiireettä ja aterioinnin jälkeen vaikka ulkoilisimme yhdessä. Mutta nyt minun täytyy tyytyä kokkailemaan muille ja nautiskella itse vain noista Cambridge-pirtelöistä. Pitää vain sinnitellä, palkinto tulee aikanaan. Soitin siskolleni tänään ja hän tsemppasi minua kovasti, mkä on tietysti tosi ihanaa.

Neljäs päivä

Heräsin neljänteen dieettiaamuun virkeänä klo 7.30., vaikka olin valvonut edellisiltana yli puolenyön. Yleensä olen muutenkin aamu-uninen, ja minun on vaikea saada itseäni aamulla käyntiin, mutta nyt kyllä huomasi, että jotakin on tapahtunut. Ei edes ollut pahemmin nälkä. Eli oli ihan totta, että neljäntenä päivänä rupeaa helpottamaan. Vesi tökkii edelleen ja vatsa on kuralla, mutta olo on muuten hyvä ja energinen. Nukuin päiväunia 2,5 tuntia.

Ainoa houkutus, mille kuolasin oli äitini leipomat tuoreet sämpylät. Aijai, mikä tuoksu! Noh, vielä tulee sekin aika, että saa taas syödä tuoreita sämpylöitä. Maltillisesti, tietenkin. On kuitenkin "helppoa" jatkaa dieettiä, kun huono olo on laantunut. Niin, vaaka näytti tänään -0,4 kiloa, eli kolmessa päivässä on lähtenyt yhteensä 3,4 kiloa.

Kolmas päivä

Paino oli tippunut eilisestä 800 grammaa, ja olin hienoisesti pettynyt niin "vähäiseen" pudotukseen. Aamulla olo oli ihan hyvä, ei ollut edes kovin nälkä. Töissä olo olikin sitten jo huonompi. Aivot ei oikein toimineet, oli hankala keskittyä mihinkään ja päätä särki oikeastaan koko päivän. Kotiin tullessa oli heti syötävä päivällispirtelö ja päivän viimeisen pirtelön söin jo klo 19, yhden kananmunan kera. Koska valmentajani sanoi, että jos tulee okein huono olo, niin voin syödä yhden keitetyn kananmunan. Huoh, toivottavasti olo helpottuu huomenna. Viikonloppu edessä, ja aika karua olla syömättä mitään. Viikonloput ovatkin olleet perinteisesti kovinta herkutteluaikaa. No pitää vain pitää katse palkinnossa kiinni, eli hoikemmassa ja terveellisemässä elämässä.

Toinen päivä

Aamulla herätessäni minulla ei ole yhtään nälkä.  Ajattelen pessimistisesti, että vasta yksi päivä takana. Vaaka näyttää kuitenkin vähemmän kuin eilen, joka piristää.

Juon pari lasia vettä, ja heti tulee kuvottava olo. Jotenkin tuo vedenjuonti tökkii (vettähän pitää juoda n. 2,5 litraa päivässä). Juon mangopirtelön hitaasti ja hartaudella ja hetkeksi minulle tulee nälkäinen olo, joka kyllä pian häipyy.  Olo on ihan hyvä, ei ole edes ärtynyt olo. Taas pessimistisesti ajattelen, että huomenna voikin olla ihan kaamea olo, kolmannen päivän kun pitäisi olla kaikkein pahin.

Töissä menee ihan hyvin, paitsi että on kurniva nälkä. Päivällisen syön jo puoli neljän aikoihin, koska en pysty enää juomaan enempää vettä. Nukun taas 1,5 tuntia, enkä meinaa jaksaa nousta. Minun pitää kuitenkin siivota, koska huomenna on tulossa vieraita. Saapahan ajatukset hetkeksi pois nälästä. Päivän viimeinen ateria on kuitenkin jo klo 19.30.

Veden juominen tekee oksettavan olon, ja vatsa on ihan kuralla. Mulla on kyllä harmillisesti samaan aikaan antibioottikuuri päällä, joten en osaa sanoa, johtuvatko vatsaoireet dieetistä vai noista lääkkeistä.Olo on aika hutera, ja odotan kauhulla huomista. Mielikin ajattelee vaarallisesti liian pitkälle, ja kauhistelee, että jos joudun olemaan vaikka kuukauden ilman oikeaa ruokaa.Vaikka pitäisi ajatella vain viikko kerrallaan.

Mies ei ole kovin kannustava, mikä harmittaa. Mutta se piristää ja jännittääkin, kun ajattelee, että minkähän näköinen sitä on sitten hoikkana. Tunnistaakohan sitä enää itseään. Kymmenisen vuotta on mennyt painon kanssa tuskaillessa, nuoruus on vaihtunut aikuisuudeksi. Mitä ihania vaatteita voikaan pitää sitten hoikempana; mekkoja, hameita, jes!

Ensimmäinen päivä, osa 2

Ensimmäinen päivä kallistuu iltaan. Tein perheelle päivälliseksi nakkikastiketta, ja kylläpä olisi tehnyt mieli maistella vähän nakkeja. Mutta, minua odotti minttusuklaapirtelö. Pirtelö ei auttanut nälkään yhtään, ja minua rupesi kamalasti väsyttämään. Otin tunnin nokoset sohvalla, menipähän aika nopeammin, eikä tarvinnut ajatella nälkäänsä. Kahdeksan maissa oli pakko syödä päivän viimeinen pirtelöateria. Aloin olla aika ärtynyt uhmaikäisen temppuiluun ja huippasikin. Väsyttää kamalasti ja käsiä palelee. Taidan mennä tänään aikaisin nukkumaan. Se auttaa, kun ajattelee, että parin päivän päästä keho menee ketoosiin ja olo alkaa kohentua. Näin ainakin on kovasti lupailtu. Mieheni ei ole kovin innostunut tästä projektistani, ja se vähän masentaa. Mutta onneksi Cambridgeen kuuluu valmentaja, johon voi olla yhteydessä, jos tarvii tsemppausta.

Ensimmäinen päivä

Tämä on ensimmäinen päivä Cambridge-matkallani. Klo on 12.32, ja päivä tuntuu pitkältä. Elimistö (vai mieli?) alkoi vastustamaan jo eilen illalla. Tunsin kamalaa nälkää illalla, vaikka dieetti ei ollut edes vielä alaknut. Yöllä päätä pakotti. Aamulla elimistöni tuntui sanovan, että et kai tosissasi aio rääkätä minua näin?

Aamulla nakkasin suuhuni mansikkapirtelön. Oli ihan hyvää. Olen makeasta riippuvainen, joten olen valinnut koko ensimmäisen viikon ateriaksi pelkkiä pirtelöitä. Töihin mennessä katsoin ensimmäiseksi ruokalistan. Jes, hampurilaisia! Ai niin, mullahan onkin omat eväät.

Aamupäivä matelee hitaasti. Juon kahvia, ja yritän kestää mahdollsimman pitkään syömättä. Klo 12 aikaan vetäisen banaanipirtelön, joka on ihan hyvää, mutta välittömästi alan miettiä, mielloin saan syödä seuraavan kerran.

Juon vettä. Kahvihuoneen pöydällä on karkkeja ja munkkeja. Mutta ei tee edes mieli. Hyvä minä! Olen kohta jaksanut deetillä puoli päivää :)